sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Satakieli ja jalat alta



Keittiön ikkuna on näillä helteillä auki ympäri vuorokauden. Aamuisin, ja aika pitkälle aamupäivään asti ikkunasta kuuluu satakielen laulua. Tänään vielä tarkistimme netin ääninäytteiden avulla lajinmäärityksen, mutta kyllä se vaan on se, satakieli. Niitä elelee näillä main, sen olen tiennyt ennenkin, ja kuullut alkukesän öinä saman laulun kotiin kömpiessäni. Mutta tämä on ensimmäinen vuosi, kun laulu kantautuu sisälle asti.

Pidin tällä viikolla yhden ylimääräisen kundaliinijoogatunnin, eli tuurasin kollegaa. Tunti oli minusta ihan tavallinen, eikä kriyassakaan tapahtunut mitään kummallista. Se ei ollut erityisen raskas, pikemminkin päinvastoin, mutta ihan mielenkiintoisia asanoita siinä oli pari. Tunnin jälkeen eräs joogaaja, joka ymmärtääkseni oli elämänsä ensimmäisellä kundaliinijoogatunnilla ja toisella joogatunnilla, nousi ylös risti-istunnasta, mutta vajosi saman tien takaisin lattialle. Hallitusti, ei mitenkään rysähtäen, onneksi. Hän sanoi, että jaloista on voima paennut pois.

Hän pääsi ystävänsä avustamana ulos joogasalista. Hän istui hetken tuolilla ja lepäsi, joi vettä ja teetä, ja jatkoi matkaa. Meno näytti vähän huteralta, mutta olen ihan varma että hän toipui tunnista nopeasti. ”Nyt taisi löytyä minun laji”, oli hänen kommenttinsa.

Kaikenlaisia reaktioita jooga saa aikaan. Juuri tuollaista en ollut aiemmin tavannutkaan. Itku ja nauru taitavat olla ne yleisimmät reaktiot, ja jonkinlainen kiukku tai raivo. Tuon tyyppisistä fyysisistä reaktioista minulla ei juuri ole omakohtaisia kokemuksia, itse olen enempi itkeskelijätyyppi. Olen nähnyt yhden pyörtymistapauksen joogatunnilla, ja kuullut kahdesta muusta. Ja saatan hyvin kuvitella, että tuollaiset reaktiot pelästyttävät kokemattoman joogaajan. Jooga ei ole erityisen vaarallinen laji, mutta kaikkea voi sattua. Nyt olisikin ihan hauska kuulla millaisia kokemuksia teillä on. Mitä jooga on teissä, rakkaat lukijani, pistänyt liikkeelle tai saanut aikaan? Sekä isot ja näyttävät että pienet ja vaatimattomammat jutut lasketaan.

5 kommenttia:

Tarja kirjoitti...

Kävin eilen vinyasan suuntaisessa hatha-joogassa ja yritin tarkkailla sessiota "sillä silmällä". Yleensä aina tapahtuu jotain, aina on jokin vaikutus. Tällä kertaa ei kyllä niin mitään erityistä. Soturit tuntuivat hyviltä, seistä vakaasti ja tuntea, että minulla on luja keskivartalo.

Se yllätys tuli joogan jälkeen. Yleensä syön paljon, hyvin, nauttien, kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Joogan jälkeen ei yksinkertaisesti ollut nälkä, vaikka kello oli jo paljon ja iltaruoka syömättä.

En kuulu askeettisen näköisiin joogaharrastajiin, joten yhden ruoka-ajan väliin jääminen ei mitään haittaa :).

Jagdev Kaur kirjoitti...

Ah, tunnistan tuon hyvin! En minäkään nälkiintymään ole päässyt, mutta joskus, joidenkin kundaliinijoogaharjoitusten jälkeen minun nälkä kertakaikkiaan kaikkoaa. Sitten on jotenkin ihan sama että syökö vai ei, voi hyvin syödä tai olla syömättä.

Anonyymi kirjoitti...

Tästä joogan lajista kun puhutaan...minulla on usein hymy kasvoilla ja sydämessä tunnin jälkeen. Ja tunnilla naurattaa. Sellaisella kevyellä ja hyvällä tavalla. Sanoisin myös, että on tämä jotenkin muuttanut elämäni. Tein ennen pilaa kaikesta hömpästä (ja taidan vieläkin tehdä, nyt vain nauran itselleni). Oikeastaan arvot on kääntyneet ihan päälaelleen monissa asioissa. Kasvissyönti ujuttautui elämääni jotenkin kundaliinijoogan myötä, ja nykyään, vaikka oikein yrittäisin olla kuin ennen, en voi sille mitään, että minusta tuntuu pahalle ja väärälle syödä eläimiä, tai tehdä niitä muiden ruoaksi. En minä mitään suurta sisäistä rauhaa ole saavuttanut, mutta välähdyksiä siitä. Aikana, jolloin harrastin lähestulkoon yksinomaan kundaliinijoogaa, huomasin minäkuvani muuttuvan paljon myönteisemmäksi. Varmaankin juuri siksi, koska siinä katsotaan sisälle. Minulla on syömishäiriötausta ja vääristynyt vartalonkuva, joten tuntui aika mielettömälle, olla oikein tyytyväinen itseensä, ja olla tarkkailematta itseään kriittisesti. Joten ainakin välähdyksiä syvemmästä ja mielekkäämmästä elämästä, niitä tämä on elämääni tuonut. -loomis

Jagdev Kaur kirjoitti...

Oi Loomis, olenkin miettinyt että olisiko kundaliinijoogasta apua syömishäiriöisille, ja millaisista harjoituksista erityisesti voisi olla apua. Ja miten syömishäiriöiset voisivat tulla tunnille, pitäisikö heille olla omia ryhmiä, yksityistunteja vai mitä.

Mutta juu, kuulostaa tutulta. Erityisesti tuo kasvissyönnin salakavala saapuminen omaan elämään. Ja hetkittäiset välähdykset sisäisestä rauhasta. Luulen, että ne vähän kerrallaan pitenevät, siis sisäisen rauhan hetket.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen kyllä, että jonkun terapia/tukiryhmän yhteydessä kundaliinijooga olisi varsin hyödyllinen työkalu. Melkeinpä vaivaan kuin vaivaan :) -loomis