Kun
tehdään Kirtan Kriya –meditaatiota, kuuluu siihen oleellisena osana L-kirjaimen
visualisointi niin, että mantran tavut tipahtelevat päälaelta pään sisään, ja
tulevat kulmakarvojen välistä, otsakeskuksesta ulos. Näin tavut tekevät
L-kirjaimen mukaisen matkan pään sisässä. Visualisointi sinänsä ei ole vaikeaa,
ainakaan minulle, mutta mielenkiintoista on se, onko omassa visualisoinnissaan
oman päänsä ulko- vai sisäpuolella. Eli katseleeko omaa päätään ja tavujen
kulkua ikään kuin sivusta, pään viereltä, vai pään sisäpuolelta.
Jos en ole
tehnyt Kirtan Kriyaa hetkeen aikaan, olen ainakin aluksi oman pääni
ulkopuolella. Sitten voi käydä niin, että yhtäkkiä ja arvaamatta siirrynkin
pääni sisään. Tai sitten en. Jokin aika sitten eräs kundaliinijoogan
harjoittaja kertoi tehneensä Kirtan Kriyaa 40 peräkkäisenä päivänä, ja sinä
aikana myös hän oli siirtynyt jostain oman kehonsa ulkopuolelta sen sisään.
Jaettu kokemus, eli en näemmä ole ainoa.
Mitä tästä
sitten voi päätellä? Ehkä ei yhtään mitään. Tai ainakaan minä en halua ryhtyä
tulkitsemaan kokemusta millään tavalla. Toki sen voi todeta, että jotakin
muuttuu ja tapahtuu meditoidessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti